Kirjailijakaverit

Tämä on matka blogini, sillä lähden tänään mummolaan, joka asuu kahden tunnin automatkan päässä ja automatkat ovat tunnetusti tylsiä (varsinkin pitkät sellaiset) niin toivoisin että laittaisitte kommentteihin jotain mukavaa matkatekemistä. Ja oletteko jo kuuleet virkatusta munamiehestä? Mummi varmasti osaa tehdä sellaisen. Ja auttaa myös minua ja veljeäni siinä. Me aiomme syödä myös paljon herkkuja kuten mansikoita, kahvia, jäätelöa ja omenapiirakkaa. Ja illalla on kylpyammeen aika! Pääsemme rentoutumaan ihanaan mummin kylpyammeeseen! Meillä kotona ei ole ammetta niin kun mummilla päästään ammeeseen, se on harvinaista herkkua! Nähdään loman jälkeen!  

Olin eilen heurekassa isäni, ja pikkuveljeni kanssa. Siellä oli todella hauskaa! Varsinkin, kun saimme tosi hyvää ruokaa kun iskä osti. Me saimme hotdogit ja kaksi jaffa mukillista. Siellä oli myös sellainen sirkuspeli (jota kutsun pelle peliksi) jonka läpäisin kolmesti! Ja tiedätte varmaan jos olette katsoneet sitä lasten liikuntaohjelmaa, mikä se nyt olikaan? Banzai tai joku sellainen, mutta siinä on sellainen kirjain peli jossa pitää hyppiä laatoilta toisille kun ruudulle ilmestyy kuva mihin laatalle pitää hypätä. Sain ennätyksekseni 31 laattaa. 

Oli todella mukava päivä! T: Kirjailijakaveri 

"Varjomies" nauroin. "Mikä hitsin varjomies?"

"Usko pois Alice, varjomies ei ole naurun asia enää sen jälkeen kun sen on nähny" Allie kertoi totisella äänellä.

"No mä en kyl usko mihinkään varjomies kummituksiin" jatkoin nauruani. "Uuuuu! Olen varjomies ja syön sinut!"

"Ihan tosi Alice! Mä voin todistaa et sä tuut pelkään sitä!" Allie huusi.

Pyöritin silmiäni. "Aijaa. Missä tää joku ihme varjokummitus on?"

"Varjomies" Allie korjasi. "Seuraa mua"

Menimme ulos talosta ja kävelimme navettaan, jossa olin eilen nähnyt ne lehmät.

"Hyi ällöö!" kirkaisin.

"Miten sä tän selität?" Allie kysyi.

"En tiiä" vastasin. "Hei mitä tuolla on? Hei! Apua! Varjomies hyökkää!" kiljaisin osoittaen navetan toiseen päähän kauhuissani. 

Rakkaat lukijat, tässä ja nyt kerron päivästäni:

Olen ollut kotona, kun isälläni on tänään nimipäivät niin minä, äitini ja pikkuveljeni annoimme hänelle lahjat. Veljeni antoi vain kortin, minä annoin kortin ja skarban jossa lukee: "Skarbaa faija rauhassa" ja äiti antoi kirjan jossa oli kivoja kuvia autoista. Me katselimme sitä heti hetken ja minä kun olin sanonut äidille että: "Tuskin isä sitä lukee, kun ei se lue muuta kun lehtiä" mutta olin väärässä. Onnittelujen jälkeen menin kirjastoon ja aloin pelata koneella ja tietty työstää sivujani. Kävin myös muilla lempisivuillani kuten MovieStarPlanetissa. Olen myös lukenut tänään. Aloitin eilen lukemaan Jules Vernen kirjaa: Matka maailman ympäri 80 päivässä. Se on kruunattu maailman parhaat nuorisokirjat logolla. Suosittelen. No, illalla meille tuli vieraaksi isän sisko, jonka kanssa söimme herkkua pullaa ja teetä. Minä join vain teetä, koska oli huono olo. Juotuani teeni juoksin vessaan ja oksensin. Minusta se oli noloa, sillä sen jälkeen olin kuullemma ihan kalpea ja meillä oli vieras sen aikana kun oksensin. Oli todella inhottavaa se kun jouduin oksentamaan, ja se inhottava tunne ennen oksennusta kun on outo huono olo. Ymmärrätte kyllä, mutta lisäksi olin tänään myös yhdessä mukavassa harrastuksessani. Tällä kertaa kävimme harrastuksen kokoontumisen pitämässä liikuntahallilla, jossa saimme seinäkiipeillä, pelata sulkapalloa sekä salibandya. Loppujen lopuksi, kyllä oli ihan mukava päivä. 

Heippa! T: Kirjailijakaverinne 

Juoksin sisälle kiljuen kuin viimeistä päivää! Siellä navetassa oli jotain todella kauheaa! Ainakin 10 lehmää makasi maassa kuolleena, niiden sisuskalut näkyivät ja verta oli ylty ympäriinsä.

Aamulla herätessäni päätin kertoa isälle kaiken, mutta muutin mieleni kun muistin kuinka isä oli varoittanut minua poistumasta huoneesta. "Mitä täällä tapahtuu?" ajattelin koko aamun. En saanut asiaa pois mielestäni vaikka kuinka yritin. Kun isä näki minun ilmeeni aamiaisella hänen ilmeensä muuttui vihaiseksi.

"Nukuitko viime yön huoneessasi hyvin?" hän kysyi.

"Nu-nukuin" valehtelin. Minusta oli inhottavaa valehdella, varsinkin omalle isälle, vaikka nyt se oli kyllä paras keino pysyä pois hankaluuksista.

"Kuulitko outoa ammuntaa eilen? En saanut aluksi unta sen vuoksi mutta kun se loppui nukahdin heti" kerroin peitellen vähän asioita.

"Kyllä. Mutta lupaathan, ettet poistu yöllä kertaakaan huoneestasi, sillä ulkona on vaarallista yö aikaan" isä aneli.

"Miksi minä poistuisin?" kysyin näytellen hämmästynyttä.

"No, tuntien sun uteliaisuuden en usko että pysyt sisällä" isä vastasi. Pala nousi kurkkuuni. "Apua! Ei kai isä nähnyt minua?" ajattelin.

"No, tää sun munakkaas on tosi hyvää" vaihdoin puheen aihetta.

"Alice, mä oon tosissani" isä huokaisi, mutta kiitti kuitenkin kehustani.

Allie-serkku tuli aamiaispöytään.

"Moikka! Toin maitoo" hän heläytti.

"Allie, mitä tääl tapahtuu? Viime yönäkin kuulin outoo ammuntaa" utelin.

Allie muuttui kuoleman vakavaksi ja kalpeaksi.

"E-ei mi-mitään" hän valehteli. Sen näki hänen kasvoiltaan. Mutta sitten hän teki jotain mitä en olisi uskonut hänen tekevän: hän pyysi minut toiseen huoneeseen puhumaan.

"Tiedätkö miksi mä oon sulle aina välinpitämätön kun oot meillä?" Allie kysyi.

"En. Tai, siksi et säinhoot mua?" arvuuttelin.

"Ei. Oikeesti mä tykkään susta kaverina ja haluisin olla sun kamus, mutta täällä on yksi juttu, jonka takia en voi" Allie vastasi. En voinut uskoa korviani! Allie halusi olla ystäväni!

"No mikä juttu?" halusin tietää.

"Öm..." Allie epäröi. "Täällä on vaarallinen mies"

"Miks ette soita poliisille et se hakis sen?" minä ihmettelin.

"No, ei ne uskois, koska" Allie piti tauon. "hän on varjomies" 

R.L.Stine tietoisku!

R.L.Stine on kirjoittanut kymmeniä kauhukirjoja. Hänen kirjojaan on luettu lähes kaikissa maissa ja niitä on myyty yhteensä yli 300 miljoonaa. Stine asuu New Yorkissa vaimonsa Janen, poikansa Mattin ja kingcharliespanielinsa Minnien kanssa. Hänen lempiohjelmansa jota hän katsoo vapaa-ajallaan on Paavo pesusieni. (Sponge Bob Square pants)

R.L.Stine on myös ohjannut elokuvan nimeltä: Haunting Hour Don't thnk about it. (Älä ajattele sitä) Ja hän on myös ollut ohjaajana Amerikkalaisessa lasten kauhusarjassa: Eureca's castle.

Saavuimme isän maatilalle, joka on todella suuri. Isä omistaa sikoja, lehmiä, koiran, kissoja ja hevosen. Että ei mikään pieni farmi.

"Alice, mä menen tekeen ruokaa. Mee hakeen maitoa Allien kanssa" isä pyysi.

Alli katsoi minuun.

"Mutta, mä en jaksa!" huusin isälle. "Ja sitä paitsi mä oon vieras ja tulin vasta"

Isä katsoi minua ja käänsi katseensa Allien puoleen.

"Allie, ota Alice mukaan" hän sanoi. Allie otti minua kädestä. Tiesin etten voinut hänelle mitään sillä hän on iso ja roteva ja harrastaa kamppailulajeja.

"Päästä irti!" aloin kuitenkin huutaa, mutta tuloksetta. Huokaisin syvään, kun astuimme navettaan ja lehmien haju tunki sieraimiini.

"Yäk!" kiljaisin.

"Mitä nyt? Päästitkö kovan pierun?" Allie kysyi naureskellen ottaessaan maitoa isosta hopean hohtoisesta koneesta.

"Ei, sun egos täällä haisee" vastasin. Allien ilme muuttui vihaiseksi ja hän käveli viereeni. Sitten hän kaatoi maitoämpäristä kaiken maidon päälleni.

"ÄÄH! Allie!" karjaisin.

"Ups, vahinko.Anteeksi" Allie sanoi ivallisesti.

"Oota vaan Allie! Kyllä mä sulle kostan!" lupasin.

"Aijaa. Aiotko heittää oikein haisevalla lehmän läjällä?" Allie kysyi.

"Haa haa haa. Olipa taas hauskaa. Mä meen vaihtaan vaatteet" ilmoitin.

Vartin päästä olin pukeutunut parhaisiin kuteisiini: Shortshifarkkuihin ja vihreään kesäiseen napapaitaan.

Ruuan jälkeen menin ulos keinumaan riippumattoon. Ajattelin kuitenkin vain Allieta. Se idiootti pilaa aina kaiken!

Myöhemmin oli jo ilta kello 10. Olin valmistautumassa nukkumaan kun isä tuli huoneeseeni.

"Alice, lupaathan että pysyt KOKO yön sisällä, tässä huoneessa?" isä kysyi.

Epäilykseni heräsi: "Miksi?"

"No, koska... aamulla he-herätään aikaisin ja tarvitset paljon u-unta" isä sanoi epäuskottavasti.

Silmäni pyöristyivät. "Jo-joo" vastasin hämilläni.

"Hyvää yötä" isä sanoi ja sulki huoneeni oven.

Nousin kuitenkin sängystä parin tunnin päästä. Halusin tietää miksi isä oli niin hermostunut. Hiivin ulos ja kuulin navetasta ammuntaa. Lehmät olivat levottomia ja pitivät yllättävän kovaa ääntä. Mennin katsomaan ja näin jotain kauheaa.

"Ei, tämä on vain unta" uskottelin itselleni.

"Äiti! Älä! Ihan oikeesti!" kiljuin äidille.

"Mutta Alice, se on sinun parhaaksesi!" äiti selitti.

"Mutta kun minä en mene sinne" väitin vastaan. 

"Kyllä sinun on mentävä" äiti sanoi.

"Mitä varten?" kysyin.

"Että isä ilahtuu" äiti vastasi.

"No sä tiiät että mä inhoon maaseutua! Ja sen eläimii! Siel haisee ja mun pitää tehä ihan kaikki ite" kerroin.

"No silti!" äiti kuulutti ja työnsi minut junaan.

"ÄITI! Päästä mut meneen! Mä haluun mennä Emilyn luo" huusin.

"EI! Menet isän ja Allie serkun luokse" äiti ilmoitti.

Allie serkku! Ei sitä idioottia! Se pitää itseään parhaana ihan kaikessa. Ja mä oon sen mielestä vaan löyhkäävä koiran läjä. Haluaisin sanoa sille dorkalle serkulle suorat sanat.

Junan ovi sulkeutui nenäni edestä ja äiti vilkutti minulle. Taas kerran hän oli voittanut. Miksi se erosi iskästä jos se kerran tiesi että se odottaa mua. No, nyt olen jo 14 että osaan pitää itsestäni ainakin jonkilaista huolta. Läjähdin junan penkille kun konduktööri-vanha tuttuni- tuli kysymään lippuja.

"Terve Alice! Onko matkaliput?" hän kysyi. Näytin matkalippuni.

"Juu. Tuossa. Oletkos taas menossa iskälle?" konduktööri jatkoi kyselyään. Nyökkäsin katkerana.

"Ja Allie serkku on siellä myös" kerroin.

"No sehän on mukavaa" konduktööri sanoi. Katsoin häntä murhaavasti.

"Tai... sitten ei" hän lisäsi.

Sitten konduktööri meni jatkamaan lipun kysely matkaansa, ja minä jäin onnettomana odottamaan pysäkkiä.

Lopultakin juna pysähtyi onnettoman pitkän matkan päähän.  Ja tietenkin isä ja Allie serkku olivat vastassa.

"Haudi hou Alice! Mitä kuuluu?" isä kysyi.

"Huonoa" vastasin.

"Miksi?" Allie kysyi omahyväisesti.

"Siksi että jouduin taas tuleen tänne maalle" vastasin ja hyppäsin isän traktoriin ja ajoimme isän maatilalle.

Toivotan teille kaikille iloista hiihtolomaa, sillä se alkoi eilen!

Minusta on mukavaa lomailla koulusta sillä silloin voin luoda sivujani ja monipuolistaa niitä. Voin lisätä tarinoitani+te voisitte lähettää tarinoitanne minulle. Se on helppoa: Klikkaat sähköposti osoitetta ja kirjoitat sen tai menet omaan sähköposti osoitteeseesi lähettämään sen kun olet kirjoittanut jommankumman niistä muistiin.

 Kiitos kun jälleen kerran jaksoitte lukea ajatukseni! Toivottavasti kommentoitte!

 Toivoisin että osallistuisitte tarinakilpailuuni, joka löytyy osiosta Kilpailut. Siellä on ohjeet ja kisan parhaimmistoa julkaistaan sivullani. Jos ette lähetä mitään, en voi enää järjestää kilpailuja, joten nyt kipinkapin osallistumaan!

T: Kirjailijakaveri

Tässä teille muutama linkki, joissa on kaikkea tarinoihin ja runoihin liittyviä juttuja:

http://www.tarinakone.fi/

http://www.freewebs.com/yokiko/kauhutarinat.htm

http://bloodymary.nettisivu.org/itse-tietamiani-tarinoita/

http://kuoletarkohtalo2.tripod.com/uhka/kaarna.html

http://www.alhainen.net/kummitus/m/kummitust/kumm.html

Siinä ne olivat. Osassa on todella hienoja kauhutarinoita jotka kannattaa lukea ja pääset sivuille suoraan klikkaamalla linkkejä.

Minä ajattelin, että olisi kiva antaa teille kirjailija vinkkejä ja neuvoja tarinan tekoon. Tässä niitä sitten on:

1. Kannattaa lukea paljon

2. Jos ja kun saat inspiraation niin se kannattaa kirjoittaa muistiin, ennen kuin unohdat sen.

3. Jos et keksi millään tarinaa, voit kokeilla runoilua.

4. Runoihin sinun pitää keksiä vain riimiparit ja säkeet.

5. Ja voit kirjoittaa myös haikuja.*

6. Eikä runon tarvitse olla pitkäkään. Se voi olla lyhyt viisaus kuten: "Ystävyys on kuin nuppuun puhjennut kukka"

7. Kaikissa runoissa ei tarvitse olla riimipareja, sillä ne voivat olla lyhyitä, riimittömiä tarinoita.

8. Tarinassakin voi käyttää runoilua hyväksi. Kirjoittaa tarinan runomuodossa.

*= Haiku on Japanilainen runo, jossa on kolme säettä: Ensimmäisessä säkeessä on viisi tavua, toisessa seitsemän ja kolmannessa taas viisi.

Siinä oli vinkkini. Toivottavasti niistä oli apua!

Hiihtoloma alkaa ihan pian! Eikö ole mukavaa? Enää yksi päivä koulua ja sitten alkaa pitkään kaivattu loma! Lomalla aion vain hengata ja työstää sivuani teitä varten lukijat, joten käykääpäs kirjoittelemassa ahkerasti! Voitte vaikka kertoa lomasuunnitelmistanne. Oletteko lähdössä matkalle? Vai aiotteko jäädä kotiin? Aiotteko istua pelikoneiden ääressä vai liikkua ja lukea?

No, mitä ikinä teettekin muistakaa lukea! Ja suosittelen myös uuden tarinan kirjoittamista. Jos ei tule päähän mitään aihetta niin tässä olisi muutama:

-Kesän viimeinen päivä

-Kun äiti kasvatti parran

-Meri osaa tehdä kaiken itse

-Olli ja ahne pikkuveli

No, siinä oli pari aihetta. Ja jos niistä ei keksi mitään, voit kirjoittaa vaikka runoja tai jotain muuta. Mutta mukavaa hiihtolomaa!

 1. Minkä vinkin annat tuleville nuorille kirjailijoille?

Mikko: "Pitää lukea paljon. Kirjoittamista ei ole ilman lukemista"

2. Mistä sait idean finlandia palkittuun kirjaasi Nenäpäivään?

Mikko: "Idea tuli pienestä lehtiuutisesta. Sitten se jäi mieleen hautumaan pariksi vuodeksi. Sitten aloin kirjoittaa siitä saadakseni tietää asian taustan"

3. Mitä ajattelit kun sait finlandia palkinnon?

Mikko: "Ajattelin että kuolen! Ei koskaan ole pelottanut enemmän. Ajatukset oli sekavat. Vanhana ukkona varmaan muistelen kivemmalla. En osannut heti nauttia kun täytyi pitää puhekkin"

4. Kirjoititko jo nuorena? (Lapsena)

Mikko: "Aloin kirjoittaa yläaste ikäisenä äidinkielen opettajan raivokkaalla painostuksella/kannustuksella. Aloin kynäillä enemmän lukiolaisena mutta vasta kaksikymppisenä otin kirjoittamisen vakavasti"

5. Kuka on lempikirjailijasi?

Mikko: "Vladmir Nabakov, Volter Kilpi, Aleksis Kivi, Jyrki Pellinen, Mifhka Rekola, Sirkka Turkka, ja vaikutuin myös Teemu Selänteen elämänkerrasta"

Lähde: Mikko Rimminen kävi puhumassa kirjoistaan Hyvinkäällä 9.2-2011 kello 18.

 Tämä on blogini. Tänne tulee kirjailijoiden haastatteluja, kisoja, tarinoita ja muuta mukavaa!

Toivon että saan paljon arvosteluja teiltä jotka käytte täällä.

Kirjoitelkaa ahkerasti!

Toivoo: Kirjailija ystävänne